BLOGI-KIRJOITUKSET

Vaalikarjaa?


On tuo journalistien käyttämä poliittinen sanasto jokseenkin kummallista. Usein se tuntuu politiikkaa väheksyvältä ellei halveksivalta.

Ajatelkaapa vaikka, että äänestäjiä kutsutaan ”vaalikarjaksi”. Emme kai me sentään mitään nautoja sentään ole, vaan ajattelevia ihmisiä, vaalilipulla kantaa ottavia ja kantansa ilmaisevia ihmisiä.

Tuollaisia vähätteleviä ilmaisuja käytetään ihan sanomalehdissäkin, samoin radiossa ja tv:ssä, somesta nyt puhumattakaan. Vihapuhetta vilisee facebookissa, twitterissä ja mitä niitä onkaan.

Sitten kummastellaan, kun joku käy vaalitoreilla ehdokkaisiin tai heidän tukijoihinsa käsiksi, kuten sunnuntain 24.3. Timo Soiniin. Onneksi tuon ”Soldiers of Odinin” puseroon sonnustautunut mies pysäytettiin aikeissaan, mitä ne sitten olivatkin. Siinä pusakan logossa muuten näkyy jokin pakanajumala niistävän nenästään räkää Suomen lippuun. Kaikkea kanssa!

Entäpä ”vaalilupaukset”? Eihän kukaan, eikä mikään puoluekaan voi semmoisia antaa, kun elämme monipuoluejärjestelmässä. Jos olisi vaikkapa vain kaksi puoluetta, niin asia olisi toinen. Meillä riittää, kun ilmoittaa, mitä tavoittelee, millaisella ohjelmalla vaaleihin mennään. Vaalien jälkeen katsotaan mitä muiden puolueiden kanssa on mahdollista sopia, jos hallitusneuvotteluissa sopimaan pääseekään.

Ihan vakavastikin otettavat journalistit menevät yksinkertaistuksissaan yli äyräiden. Sellaisella ruokitaan populisteja, joista päätöksenteossa – sikäli kuin tiedetään – ei ole mihinkään muuhun kuin suun soittoon. Eivätkä ne muuhun pyrikään.

Demokratia, suomeksi kansanvalta, on taitolaji, jossa mitään ei saada aikaiseksi sormia napsauttamalla vaan ahkeralla puurtamisella. Mutta mitään sen vertaista, saati parempaa systeemiä ei ole keksitty, eikä takuulla keksitäkään.

Seurataan siis vain, mitä ehdokkaat kertovat tavoittelevansa. Mehän, eikä mikään lehmikarja äänillämme päätämme, ketkä siihen hommaan pääsevät. Äänioikeuden käyttäminen ei toki ole mikään velvollisuus. Se on oikeus!

Paavo Luokkala

Oodi

Helsingin kaupungin uusi pääkirjasto on herättänyt runsaasti huomiota ja saanut julkisuutta – syystä kyllä. Uutuus on saanut hienon runollisen nimen Oodi. Rakennus on sekä arkkitehtuurinsa että monipuolisuutensa vuoksi merkittävä kulttuurikohde. Siellä sopii viettää aikaa virikkeellisessä interiöörissä ja monenlaisten harrastusten parissa. Hieno homma!

Oodissa ei ole kaiketi kuin yksi vika: siellä ei ole juurikaan kirjoja lainattaviksi. Hyllyt ammottavat tyhjinä.

Olen käsittänyt, että kirjaston tärkein olemassa olon tarkoitus on lainata kirjoja kuntalaisten luettaviksi. Näin se on oivallisesti omaksuttu Tampereella, jossa kirjastot ovat kautta aikain olleet kansalaisten sivistyminen, oppimisen ja miksei viihtymisenkin keskiössä. Niinpä lainausluvut asukasta kohti ovat Suomen suurimmat, ainakin tuplasti Helsinkiin verrattuna. Siksipä Tamperetta voidaan pitää Suomen kirjastopääkaupunkina (onhan kotikaupunkimme myös teatteripääkaupunki) ja hienoa pääkirjastorakennus Metsoa koko Suomen pääkirjastona – maakuntakirjastohan se on virallisestikin.

Ei Tampereelta toki hyvää tahtoa ja myötätuntoa Helsinkiä kohtaan puutu. Poistettavia kirjoja on lahjoitettu hätäavuksi Helsinkiin. Pääseehän niilläkin alkuun ja tarpeeseen varmaan tulivat!

Paavo Luokkala

Hullu perjantai

Hulluja ostospäiviä on yhdessä tavarataloketjussa kerran, vai oliko se parikin kertaa vuodessa. Mutta Black Friday hullaannuttaa koko maailman. Tarjouskisaa käydään kaikissa viestimissä ja kaikista tavaroista autoista tikkareihin. Mihin tämä maailma on menossa?

Black Fridayn viettäminen on alkanut – tietysti – Amerikasta. Se on marraskuun kolmantena torstaina vietettävää Kiitospäivää seuraava perjantai, kaiketi vapaapäivä. Kaupat täyttyivät asiakkaista. Mustan nimensä tämä päivä sai Philadelphiassa sattuneista poikkeuksellisen lukuisista kuolonkolareista. Sitähän tässä siis juhlitaan! Mihin tämä maailma on menossa?

Mustan perjantain vastakohdaksi vietetään Älä osta mitään -päivää. Se sai alkunsa Kanadan Vancouverissa 1992 (No shop day) vastalauseena turhalle tavaranhimolle ja luonnonvarat tuhoavalle kerskakulutukselle.

Niinpä kohtuuttoman shoppailun jälkeinen päivä on Älä osta mitään -päivä, vaikka ei juuri tälle päivälle merkittykään. Ostamattomuus johtuu siitä, ettei mustana perjantaina rahansa tuhlanneilla enää ole killinkiäkään, eikä kaapeissa ole enää tilaa uudelle tilpehöörille.

Tähänkö tämä maailma on menossa? Toivottavasti kohti kohtuutta!

Paavo Luokkala


Törmäilevät tuijottajat

Kuljin pyörätuolikyydillä ajelevan ystäväni kanssa Hämeenkadun jalkakäytävällä. Vastaan tulevista nuorista kaksi kolmesta tuijotti kännykkäänsä, näpytteli sitä – eikä nähnyt mitään muuta. Joka kolmas näistä muista piittaamattomista törmäsi pyörätuoliin, jolla ei mahtunut väistämään, vaikka olisi ehtinytkin. Yksikään törmäilijöistä ei edes pysähtynyt, saati pyytänyt anteeksi.

Seuraavaksi nämä tuijottajat törmäsivät varmaan lastenvaunuihin, talutetteviin pienokaisiin, rollaattoreihin, valkokeppisiin näkövammaisiin ja muihin viattomiin.

Pahimmat eli törkeimmät ajoivat sillä samalla, ratikkatyömaan ahdistamalla jalkakäytävällä polkupyörällä luurit korvilla kännykkäänsä toljottaen. He eivät siis kuulleetkaan mitään.

Kaiketi luonnollinen valinta hoitaa heidät auton alle – pois muita ihmisiä kiusaamasta. Typerimmästä päästä sinne auton alle mennään, joten ehkä tätä kautta ihmiskunta vähän jalostuu.

Toisaalta tällainen liikenteessä törmäily kai on lain ja kaupungin järjestyssäännön vastaista. Mutta kukapa heitä vahtisi ja sakottaisi!

Pate

Seniorit somehommissa

Luet uusia kotisivujamme, joiden toivomme mielyttävän silmää ja tuovan sinulle sen tiedon, mitä sivuilta haet. Ihan helpolla nämä eivät syntyneet, sillä kouluttajamme Tina noitui useaan otteeseen: nej, nej! "Herre god!" Eikä siinä vielä kaikki. Googlen kieli on england, joten Hannu ja Harri olivat totisen paikan edessä. Koneella on onneksi hyvä muisti toisin kuin pojilla. Hannun näyttelijän taidoista lienee ollut apua, koska hän esitti uskottavasti ymmärtävänsä kaiken. Aika näyttää.

Koneen kieli ja poikien mieli alkoivat kuitenkin lopulta taipua ymmärrettäväksi somekieleksi, joista jäsenemme saavat nyt nauttia. Muutamia nykyaikaisia sovellutuksiakin sivuilta löytyy. Esimerkiksi lippujen varauslomake sekä uusille jäsenille mahdollisuus liittyä näppärästi jäseneksemme.

Sivut ovat sivuja ja pojat ovat poikia. Asiassa oli välillä vaikea pysyä ja saada aikaiseksi virallisen ja toimivan oloisia sivuja. Kiitos Hannu ja Harri sekä hyvähermoinen kouluttajamme Tina. Nautitaan Google Sitesta!