RUNONURKKA

Esteri Miikkulainen


Taas on siivottu viraston huoneet.

Huokaa hetkisen Esteri Miikkulainen,

kun ei ”suoritteet” taukoa suoneet –

virastossa ne laskivat sen.

Sitä saata ei Esteri ymmärtää vaan,

miten aina ne onnistuu siivoamaan

yhä nopeemmin kynällä virastoaan

kuin hän ammattitaidollaan.


Työstänsä Esteri vastuuta kantaa

kiinteistötoimessa uurastaen.

Tarmonsa kaiken kuntaan antaa –

oi, jos sais hän myös kiitoksen.


Sitten kilpailukykyä luotiin.

Kaupunki siihen innostui niin.

Yksityistäminen tuli muotiin –

siis väkeä vähennettiin.

Suuri virasto – yksi on siivooja vaan,

kohta ei enää sitä ainuttakaan.

työn hoitaa firma vierahan maan,

jok’ ei maksa ees verojaan!


Paavo Luokkala


Linnat



A:

Kuka niitä kaikkia muistaa vois?

Jäi varmaan muutama multakin pois.

Mitä Lutikkalinna mieleenne tois?

Niin – ja Ratinanlinna jo purettiin pois.

Vaikka Kakolakin laskettais, niin

Turus pari hassua linnaa on vaan,

mut Tampere on ihan Linnainmaa.

Harlirlirlir-linnallei,

harlirlirlir-linnat hei!!


Paavo Luokkala


Kuin gaselli


On askelees kevyt kuin gaselli oisit –

niin liidät kuin perhonen.

Kenet tahansa käynnilläs hurmata voisit –

sen kauniimpaa tiedä en.


Sun silmäsi hohtaa kuin hangella tähdet –

samettia sun huules on.

Kuin tanssien kanssani lenkille lähdet –

oot iäti uupumaton.


Voimaa ja intoa rajattomasti

aamusta iltaan ja vuosien yli

annat, ja eloni iltahan asti

sulle aina on avoinna syli.

Temperamenttia sulla jos kellä.

Sitä monikin ihailla saa.

Muuta ei voi kuin ihmetellä,

kun harjasi heilahtaa.


Niin kaunista nähnyt jos oonkin monta,

sun vertaistas koskaan en.

Kai jonkun mukaan se on uskomatonta –

oot verrattomin hevonen.


Paavo Luokkala

Harri Holli 70 v. 19.1. 2019

Jalkapallokentiltähän Harri tunnettiin,

maalia hän tarkkaan vahti ain.

Silloin moniin kentällisiin kutsuttiin,

mitaleita saikin sadoittain?

Ei ehkä sentään kai,

mutt’ luottamusta sai –

jos miestä missä tarvittiin,

niin Hopaa, totta kai!

Valmentamaan sittemmin myös alkoikin

ja sekin johti moniin voittoihin.


Ei valmennusta Hopa koskaan malta lopettaa,

yhä sitä jatkaa täällä näin.

Klubin joukkuetta harrastuksiin johdattaa,

joukko seuraa häntä harmaapäin.

Verkostoissa luovailee,

tilaisuudet hoitelee,

ukulelebändinkin hän perustaa

ja siinä soittelee.

Kaikki Hopan tuntevat ja Hopa jokaisen.

Meiltäkin saa suuren kiitoksen!


Onnee toivottaa myös Pate-vaari


Tampere welcome to

A: Aina muistan aamun sen,

kun juna minut tänne toi.

Vinha vilske ihmisten,

huima rytmi askelten

ympärillä kaikkialla soi.


B: Tammerkosken sillalle mun ihmisvirta vei.

Siinä Suomen neidolle huikkasin mä: ”Hei!”

Kansallismaisemassa koski virtas hiljalleen.

Sitä ihaillessa sydän kääntyi ihan syrjälleen.


B: Kulkijoiden lämmin katse, hymyilevät suut

Koskipuiston lehtevinä humisevat puut

nosti mielen korkealle, aivan aurinkoon,

ja heti siinä tajusin: nyt kotiin tullut oon!


Ch: Tampere, welcome to!

Tule ja ihastu!

Tule ja rakastu!


B: Tamperehan hengittää aivan tahtiin ihmisten

täynnä voimaa, elämää – tunnen aina sen.

On Pispala, on Pyynikki, ne valloittivat mun.

On teatterit, musiikki– mä aivan huumaannun.


Ch: Tampere, welcome to,

Tampere, tule ja ihastu

Tampere, tule ja rakastu!


Teksti: Paavo Luokkala

Äiti mun

Äiti mun

rakkaudella muistan Sinut, Siunatun.

Kätes sun

mä poskellani tunnen vielä, kaivatun.


Lämpöhön

viel joskus kaipaan kotiin Pirkkiön.

Muisto on

lapsuudesta mieleen jääny huoleton.


Huolet kai

sun mieltäs usein painoi – totta kai.

Sunnuntai

se Sinullekin sentään rauhan tuoda sai.


Nauravan

Sun kasvos mielessäni näen. Vaik' olethan

vanha jo

niin tyyntä mieltä joskus tarjos kohtalo.


Talutusta

jo usein tarvit tiellä Tornion ja lohdutusta.

Murhe musta

Sua älköön raskauttako, toivon siunausta.


Kauas vei

luotas minut arjen leipätyö – silti ei

kauas pois;

sydän lyö kuin vielä Sinun sylissäsi ois.


Paavo Luokkala

Naestentanssit

Oli Kansantalolla naestentanssi.

Pistinpä laukkuuni pienet snapsit.

Tunsin olevani kuin nuori naenen,

ikkäähän mulla ei joo ei joo.

Yöksi kiersin tukkaani papinlotit –

ystäväni Sanni kuiskas:

”Aekamoesen riskin otit.”

Sanon: ”Ei haettaa se ollenkaan, lenkaan,

kun naestentansseissa harvoen olla saa!”

Kun sitten hetki lähestyy,

minä salaa miehiä vilikasen,

lisää hajuvettä kaolalle suihkasen.

Kun ensimmäinen valssintahti haetarista

soennahtaa,

enpä jalakaani pysähtyyn saa ollenkaan,

vaan alakopa nitroja syvän tahtoon mulla.

Kysyn: ”Mitenpä tuo asia on, ystävä, sulla?”

Herra vastas:

”Jos vaekka painet fingerporilliset otettaes

– rintaasi se ehkä lämmittäes.”

Kyllä vähän vyötäröväki kiristää,

ku korsetti viittä numerova pihistää.

Vielä polokkaa pitää tanssahtaa,

ripsivärithii poskelle valahtaa.

Näen naistentanssit iltaan jo ennättää

hauskaakin hauskempaa meillä ollut on.

Viikon päästä tullaan kaet uuvestaan.

Hilkka Malm

Koskiblues


Tammerkosken rannalle taas kerran astelen.

Siinä melko pitkään aikailen,

ja teinivuosiani haikailen,

kai ajan juoksua kuin virrankin mä aattelen.


Tammerkosken rannalle sun kanssas kuljettiin.

Kättäni niin hellään sivelit,

pehmeästi leukaa hivelit –

ja hiljaa suudeltiin.


Sitten kun jo ilta koitti,

Tammerkoski bluesin soitti,

kosken pauhunkin se voitti,

kunnes haipui iltaan tummuvaan.


Tammerkosken rannalle taas jälleen palataan,

Ja nähdään, että vielä räiskyy

tunteet niin kuin koski läiskyy.

Ja sitten palavasti suudellaan ja halataan.


Sitten kun jo ilta koittaa

Tammerkoski bluesin soittaa,

kosken pauhunkin se voittaa,

kunnes haipuu iltaan tummuvaan.


Paavo Luokkala